Kuka on Hilkka Putkisaari?

Synnyin Tuiran synnytyslaitoksella 60-luvun alussa, olen siis "avojalakanen" oululainen. Vartuin lapsuusvuoteni Oulussa, mutta opiskelut ovat kuljettaneet minua joiksikin vuosiksi muihin maisemiin. Juuret ja rakkaus kotiseutua kohtaan vetävät kuitenkin takaisin Oulun seudulle. Pohjois-Pohjanmaan lakeuksien korkea taivas ja horisontin tasaisuus ovat minulle rauhoittava ja tilaa antava maisema, jossa mieli lepää.

Koulutustaustani
Minulla on koulutus usealle terapiasuunnalle: Olen ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen psykoterapeutti (Valvira, Kela), taideterapeutti AMK (Kela),auktorisoitu erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), tunnekeskeinen pariterapeutti, sekä EMDR terapeutti.

Olen koulutukseltani myös luokanopettaja/KM, sosionomi (AMK), työnohjaaja (STOry), sekä johdon- ja esimiesten työnohjaaja MASTER CSLE®.

Minulla on työhistoriaani pohjautuen monipuolinen kokemus sekä aikuisten, nuorten että lasten parissa työskentelemisestä: opettajana, kuraattorina, perhekodin johtajana/ perhekotiäitinä ja terapeuttina. Tämän lisäksi toimin työnohjaajana ja kouluttajana.


Ajatuksiani taiteesta
Taide on aina ollut olennainen osa minua. Oma taidetyöskentely on minulle tapa purkaa, työstää ja koota ajatuksia ja tunteita. Omilla käsillä tekeminen on iloa tuova, voimauttava, nautinnollinen ja myös esteettinen kokemus. Ymmärrän esteettisen kokemuksen laaja-alaisena käsitteenä. Se ei ole vain taideteoksen katsomista, vaan esteettisyyden kokemista luonnossa, rakennetussa ympäristössä ja omassa toiminnassa. Se on myös tasapainoa ja rauhaa, tunnetta siitä, että asiat ovat paikallaan juuri niin kuin niiden tulee olla. 

Tulisiko katsojan olla tietoinen kuvieni merkityksestä? Omassa taidetyöskentelyssäni, sekä taideterapiassa, annan suuremman merkityksen kuvan tekemisen prosessille kuin itse lopputulokselle. Kuvan merkitys muodostuu tällöin sekä valmiista kuvasta, että sen tekemisestä, luovasta prosessista, joka jää yleensä katsojalle näkymättömäksi. Taideterapiassa olennaisinta on se minkä merkityksen taiteilija itse antaa omille kuvilleen.
 
Taiteen kokemisessa jokaisen katsojan kuvalle antamat merkitykset ja kuvan katsojassa herättämät tunteet ovat hänelle totta, toiselle katsojalle kuva avaa toisenlaisen totuuden. Tällöin ei pidä, eikä voida keskustella siitä mikä tulkinta on totta, sillä kuva peilaa totuuden eri puolia, joiden avautumiseen vaikuttaa katsojan elämänhistoria ja elämäntilanne.