Pariterapia

Mitä on pariterapia?

Pariterapia on ns. lyhytterapiaa, jossa tapaamiskertojen määrä voi vaihdella asiakkaan tarpeen mukaan muutamasta kerrasta, jopa vuoden mittaiseen terapiaprosessiin. Pariterapian tapaamiskertojen määrä on yleisimmin 2-15 käyntiä. Jatkokäyntien tarvetta arvioidaan yhdessä asiakkaan kanssa. Terapian voi päättää silloin, kun pari kokee että heillä ei ole enää jatkokäyntien tarvetta. Parin ei siis tarvitse sitoutua yhtään useampaan terapiakäyntiin kuin minkä he katsovat itse tarpeelliseksi.

Pariterapiaistunto on kestoltaan 1,5 tuntia (90min). Välillä on mahdollista, että asiakkaat käyvät istunnoissa erikseen, jolloin tapaamisen kesto on 45 minuuttia. Terapiatapaamisia on yleensä 1-2 kertaa kuukaudessa, mutta tarvittaessa tapaamisia voi olla tiheämminkin.

Pariterapian tavoite?

Pariterapian tavoitteena on nostaa esille parisuhteen toimivia puolia, sekä löytää uusia näkökulmia ja ratkaisuja suhteen ongelmakohtiin.

Ratkaisukeskeisessä pariterapiassa keskeistä on, että asiakas toimii aktiivisessa, oman elämänsä asiantuntijan roolissa. Terapeutti ei siis määrittele terapian tavoitetta, vaan hän auttaa paria määrittelemään itse omat tavoitteensa parisuhteelleen. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa keskeistä on myös, että asiakkaalla, eikä terapeutilla, on hallussaan ongelman vastaukset. Parhaimmat tulokset saadaan aikaan silloin, kun pariskunnan molemmat osapuolet ovat motivoituneita ja sitoutuneita tekemään työtä uusien näkökulmien ja toimivien ratkaisujen, esim. uusien toimintatapojen, löytämiseksi.

Milloin pariterapiaan?

Paras lähtökohta pariterapialle on kun terapiaan tullaan silloin, kun asiat eivät ole vielä täysin umpisolmussa.

Käytännössä pariterapiaan tullaan usein kriisitilanteessa, kun on todettu, että omat keinot tilanteen selvittämiseksi eivät enää riitä. Tunnistetaan, että tarvitaan ulkopuolinen henkilö, joka rauhoittaa tilannetta ja luo turvallisen ilmapiirin, jossa kumpikin osapuoli kokee tulevansa kuulluksi ja jossa on tilaa erilaisille näkökulmille. Terapiaan hakeutumisen syynä voi olla esimerkiksi kysymys: "Jatketaanko yhdessäoloa vai erotaanko?"

Ratkaisemattomien ongelmatilanteiden johdosta suhteeseen on voinut tulla katkeruutta, syyllisyyttä, häpeää, pettymystä pelkoa, ärtymystä, vihaa tai mustasukkaisuutta. Näissä tilanteissa on usein vaikea nähdä suhteen voimavarat.

Pariterapiassa voi löytyä suhteen toimivat puolet ja ongelmien taakse hukkuneet puolisoon kohdistuvat kiintymyksen, läheisyyden ja rakkauden tunteet, jotka luovat edellytyksiä suhteen jatkamiselle.

Pari voi myös päätyä siihen, että he haluavat erota. Tällöin pohdinnan aiheena voi olla kuinka erota niin, ettei kummankaan osapuolen tarvitsisi kokea siitä syyllisyyttä tai katkeruutta. Jos pariskunnalla on lapsia, tärkeä pohtimisen aihe on myös miten ero aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa lasten hyvinvoinnille (esim. miten erosta kerrotaan lapsille, miten järjestetään huoltajuus ja asumisjärjestelyt).